Minnekohan seuraavaksi? :-)

Hellurei rakkaat ihmiset!

Tulin toimistolle tanaan normaaliin toidenaloitusaikaan eli yhdeltatoista - tyoaika loppuu neljalta, ja lounaaseen usein kuluu 1-2 tuntia, joten ei liian rankkaa :-) - ja kuulin, etta seuraava askel projektimme edistamiseen tapahtuu keskiviikkona, jolloin menen tapaamaan Officer for Local Development -ihmista. Strugan kunta on aiemmin tehnyt samantapaisen proggiksen kuin mita me nyt, joten menen sinne kuuntelemaan kokemuksia ja ennen kaikkea hankkimaan kontakteja, joita ilman mikaan ei taalla toimi eika etene. Ei oikeastaan haittaa, voin tassa pari paivaa opiskella makedoniaa kaikessa rauhassa, seka suunnitella seuraavaa reissua. :-)

Mutta, sananen Tiranasta. Lahdimme siis liikkeelle slovenialaisen Mojca-tyttosen kanssa (myoskin taalla vapaaehtoistelemassa). Kuten tiedossa on, tykkaan matkustaa yksinani, mutta M halusi tulla mukaan, ja mulla ei ollut oikeastaan mitaan sita vastaan, silla se on oikein kiva ihminen ja kieltamatta en ollut ihan varma Tiranan/Albanian turvallisuustasosta, jos nyt niin voi sanoa. (Sittemmin kavi ilmi, etta syyta huoleen ei ole.)

Bussi starttasi Strugasta 23.30, vain puoli tuntia myohassa(!). :-) Rajamuodollisuudet oli hoidettu vikkelasti, joskin yksi perhe joutui jaamaan Makedonian puolelle ties mista syysta. Tiranaan saavuimme 4.30, ja "isantamme" tulivat meita vastaan 6.30, eli siina oli pari tuntia aikaa katsella heraavaa kaupunkia ja latkia mittavat maarat kahvia. :-) Kavelimme ympari kaupunkia, kommunismintayteinen menneisyys on edelleen aistittavissa kaikkialla. Niin ja muuten, annan ilmaisen neuvon: huolimatta siita, mita useat arvovaltaiset lahteet vaittavat, Tiranassa ei todellakaan kannata menna kaymaan Kasvitieteelliseen puutarhaan... :-D (Pitka tarina; sinne ei kulje asfaltoitua tieta, vaan mutainen polku, sisaanpaasysta on maksettava, ja kun vihdoin paasimme sinne, se oli s-u-r-k-e-a! Kaikki kasvit lakastuneet, minkaan nimia ei lukenut missaan, roskia ympariinsa, mukaan lukien yksi kenka :-D) Mutta reissu ei ollut turha: niilla main seikkaillessamme näimme kolme hevosta, haran, vuohia, lampaita, koiria ja kissan. :-) (Siis kylla, aikalailla Tiranan keskustassa!)

Huomiomme kiinnittyi usein vartijoihin/poliiseihin, joita oli lukuisia kaikkien julkisten rakennusten edustalla vakiovarusteenaan konekivaari. Yksi seisoi yliopiston paarakennuksen katolla (kuvitelkaapa sama Suomessa! :-D) ja naytti aivan tarkka-ampujalta, tieda vaikka olisi ollutkin. Toinen asia mita ei voinut olla huomaamatta olivat Mersut. Valehtelematta ainakin 70 % kaupungin autokannasta on Mercedes Benzilta lahtoisin! :-) Kun kysyin isanniltamme ja emanniltamme, miksikohan näin on, sanoivat he etta ne on varastettu naapurimaista :-o Tiedapa tuota! :-)

Menimme lauantaina ulos vahaksi aikaa kuulemma kaupungin kuuleimpaan mestaan nimeltaan The Living Room. Se oli kylla ihan jees paikka, mutta sarmaton, vahan niin kuin Sedun kuppilat. (oli pakko) Sunnuntaina menimme paikalliseen Kansallismuseoon, jossa kiinnostavinta antia oli Enver Hoxhan aika (1944-1985). Enver-seta, tuo kommunisteista vakaumuksellisin, sai maansa surkeaan kuntoon valtakautenaan. Albanialaisista ei tunnu pitavan kukaan Albanian ulkopuolella, mutta nuo diktatuurin vuosikymmenet olisivat ajaneet kenen tahansa maasta ulos.

Tuli kylla taas uusi perspektiivi tahan paikalliseen tilanteeseen - Struga on siis viitisentoista kilometria Albanian rajalta, ja kunnan vaestosta puolet on albaaneja, mutta maket ja albat eivat sekoitu keskenaan juuri ollenkaan. Ja olen jo kaynyt useamman oluenhuuruisen keskustelun paikallisten (makedonialaisten) kanssa siita, mika kaikki albsuissa mattaa. No joo. Yllatyin myos siita, miten avoimesti Albaniassa puhutaan Kosovosta ja sukulaisuudesta/yhteydesta sinne. Viela on paljon opittavaa.

Menipa filosofiseksi :-) Taidan lahtea tasta rekrytoimaan lounasseuraa, siis ette voi uskoa miten taivaallista tuo shopska-salaatti on!! :-) Niin ja, jos Luoja suo ja jos kaikki menee muutenkin kasikirjoituksen mukaan, olen ensi viikolla Lahi-idassa. Mutta siita tuonnempana! Pusut! xxx

Ohi, risto!

Olen taas Strugassa ja melkein sanoisin etta jonkinlainen kulttuurishokki/call it what you want on paalla - kaikki tokkii, ihmiset on arsyttavia ja kieli ihan tyhma, puhumattakaan toista. No eniveis, pari sanaa Kreikasta. Siella oli ihanaa. :-)

Reissun ensimmainen ja mahdollisesti tarkein opetus: jos aikaa on kaytettavissa rajallisesti, taalla pain maailmaa kannattaa ottaa _etukateen_ selvaa junien ja bussien aikatauluista (koska yhteydet eivat ole tiheimmasta paasta). Tosin se on vaikeaa, jos ei puhu kielta, internetista kun ei tahdo loytya mitaan, ja pitaa siis soittaa asemalle - tosin niiden aukioloajat saattavat vaihdella miten sattuu ja asiakaspalvelualttiuskin on sita sun tata.

Reittini Ateenaan meni talviisii: Struga - Bitola - Veles - Thessaloniki - Ateena. Ja se kesti 30 tuntia. Paluu meni sutjakasti, vain 18 tuntia (silloin naet onnistuin loytamaan aikataulut jostain). Siis jos ei halua kayttaa hirveesti rahaa, bussi-juna-yhdistelma on suositeltava, mutta sita vastoin en kehota ketaan viettamaan yota Velesin juna-asemalla (josta juna Kreikkaan lahti alkuperaisen aikataulun mukaan 3.52, kaytannossa 4.52)... Siis matkalla aina sattuu ja tapahtuu enka nyt tassa yhteydessa luettele kaikkia asioita jotka olisivat voineet menna paremminkin, mutta siina vaiheessa meinas menna usko, kun olin Thessan rautatieasemalla, Ateenan junan lahtoon oli kuusi tuntia aikaa, ja kuume tuntu huitelevan jossain neljassakympissa :-)

Olin onnellisesti perilla perjantai-iltana yhdentoista maissa, ihana Sipe-"emantani" (tasta eteenpain kulkee nimella Sipa :-D) oli vastassa ja menimme syomaan souvlakit iltapalaksi. Ihmetysta heratti se, ettemme haluneet ruokaamme ollenkaan lihaa, dissasimme parhaita paloja :-D

Lauantaina herasimme hyvissa ajoin ja Akropoliille kapuaminen melko aikaisin aamulla osoittautui hyvaksi ideaksi, siella oli jo kymmenen aikaan kuuma. Ihastelimme siella Parthenonin temppelia ynna muita kivikasoja ;-) ja sen jalkeen kiertelimme Monastirakin ostoskujilla. Soimme ihanaa kreikkalaista salaattia ja joimme frappea (kylmaa kahvetta; sita lienee Suomessakin?). Zeuksen temppeli ja Hadrianuksen portti (vai mita ne nyt olikaan) tuli myos koluttua, ja iloinen yllatys oli, etta kansainvalisella opiskelijakortilla noihin paikkoihin paasi ilmaiseksi (esim. Akropoliin sisaanpaasymaksu normaalisti muistaakseni 12 egee). Kaveleskelimme ympariinsa, Syntagman metroaseman hollilla oli kaunis puisto, ja Omonian liepeilla puolestaan on Ateenan varsinainen downtown. Johkis tai muut siella kayneet, onks Omonia just se piriaukio? :-D Ei se musta niin kamalalta nayttanyt :-)

Lauantaina ennen pimean tuloa menimme vuorelle nimeltaan Lykavittos (??), sielta oli ihana katsella iltaista Ateenaa, kun kaikki paikat valaistiin, ja osuipa paikalle miekkonen, jolla oli kiikarit, joten naimme kaikki paivalla kaymamme paikat tarkasti myos iltavalaistuksessa. :-) Taman saman veikkosen seka meksikolaisen tyton kanssa menimme paivalliselle (yhdeksalta) kuulemma kaupungin parhaaseen kreikkalaisravintolaan, joka oli myoskin oikein sopuhintainen.

Sunnuntaina menimme lautalla Aiginaan (eiku Sipa, mika se nimi oli, aina unohdan?), elika saarelle joka on aivan Ateenan edustalla. Tarkoitus oli menna Porokselle, mutta kaikki lautat olivat jo taynna. Eika Aigina ollut yhtaan huono vaihtoehto, vaikka paikalliset olivat puhuneet siita pahaa, eika lauttalippujen myyjakaan nayttanyt kovin vakuuttavaa naamaa :-D Siella soimme, otimme aurinkoa, Sipa uiskenteli Egeanmeressa, kappailimme ja joimme kaffetta.

Sitten olikin aika lahtea kotia kohti ja taalla siis olen enka muuta voi. Muuten tiedoksi niille jotka ovat kyselleet paikalliset miesten ulkonaon tasosta, voin vilpittomasti kehua :-) Ei mitaan jorgosmeininkia, vaan ihan viehattavia ovat. Menen tana viikonloppuna Tiranaan, joten ensi viikon alkupuolella voisin sitten arvioida albanialaiset miehet! ;-) Kirjoitellaan! Haleja! <3

PS Meinas unohtua otsikon selitys, "ohi, risto" = ei kiitos kreikaksi :-D "Ne" puolestaan tarkoittaa kylla (makedonian kielessa "ne" tarkoittaa ei). Ja muuta hauskaa :-D Myos kreikkalaiset aakkoset herattivat kummastusta ja hilpeytta! Kaikki ne iit, assat ynna muut! (Niin ja siis sanomattakin lienee selvaa etta tuota ohiristoa sai jonkin verran kayttaa, sen verran hanakasti oli kaupustelijat kimpussa :-))

Ateenaan

En mennyt Serbiaan, enka niihin muihin lukuisiin kohteisiin joihin oli tarkoitus menna Serbian sijasta. Mutta huomenna lahden Ateenaan, ja palajan ensi viikon alussa! 'Til then!

Serbiaan!

Huomenna meilla siis alkaa koulutus Ohridissa, ja paattyy tiistaina. Jos se loppuu tarpeeksi aikaisin, otan bussin klo 17.30 Belgradiin, jossa olen keskiviikkoaamulla. Ei ole viela taytta varmuutta, mika siita eteenpain on reittisuunnitelma, mutta katotaan minne nokka nayttaa! :-) Lupasin olla takaisin toissa maanantaina 11.9., joten silloin viimeistaan myoskin kirjoittelen taas.

Haleja! <3