Iloinen perhetapahtuma lahestyy!

Olen vielakin semi-kipee. Alkaa kyllastyttaa niistaminen! Onneksi oma remmi tulee perjantaina.

Pipi

Heiiiii,

sain Skopjesta synttarilahjaksi lenssun. Palaan asiaan kun olen tervehtynyt! Halit!

Kotona kaymassa

Huokaus, ja toinen.

Tulin kotiin eilen illalla, olen toimistolla, lahden huomenna. Mun pitaisi selvasti kirjoittaa blogiin vahan useammin kuin kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa, keraantyy niin paljon tarinoitavaa etta sitten kun paasee nappiksen aareen ei tieda mista aloittaa ja sitten vaan hyytyy sen taakan alle. Siis ei se ole niin paha kuin milta se tassa kuulostaa :-D En osaa tamanhetkista tilaa ja tilannetta ja olotilaa ja fiilista kuvailla muuten kuin etta Damaskos sai multa pasmat sekaisin.

Siis ensinnakin Sypa :-D oli kaymassa taalla syyskuun viimeisena viikonloppuna, kiitos kaynnista! <3 Visiteerasimme Ohridin ja Radozhdan, not to mention paikallisen yokerhohelvetin! Yhdella vapaaehtoisella oli synttarit, ja kotibilealoittelun jalkeen suuntasimme Oazaan. Sen mentya kiinni pileet jatkuivat viela puoli kasiin. Enivei: Sypa, ihanaa kun tulit & olit! Ilmat suosivat, shopskaa kului autolasteittain ja ihastelimme tata Makedonian maata yksissa tuumin. Kylla se aina tuo perspektiivia, kun vieraita tulee, ja nakee systeemit eri valossa.

Ihan kuin tuosta olisi ikuisuus, vaikka todellisuudessa vain reilu viikko on kulunut. Lahdin sitten maanantaina Skopjeen, jossa hain ensin Damaskoksen lentoliput ja sitten hengailimme ympari katuja. Se Skopje jonka nain heti maahan tultuani oli erilainen kuin nyt; meilla oli "oppaana" paikallinen, joka vei kivoihin paikkoihin ja kertoi tarinat paikkojen takana. Lahden siis huomenna takaisin ja viivyn ainakin loppuviikon, joten toivottavasti saan toidenteon (!) ohella tutustuttua lisaa paakaupunkiin.

Syyrian matka. AlItalia peruutti Milano-Damaskos-lennon, joten "jouduin" viettamaan yon hotellissa Lago Maggioren rannalla. Jos joku haluaa menna reissaamaan P-Italiaan, kaykaa Stresassa! Oikeesti! Vahanko oli hode! Sain paluulennon lykattya paivalla, joten kokonaisaika perilla ei lyhentynyt, mika oli hyva, koska kyseessa oli neljan paivan oleskelu.

Damaskos. Elettiin ramadanin aikaa. Ma luulin, etta se olisi vasta palttiarallaa nyt alkanut, mutta ei. Paivanvalon aikaan ei syoty, juotu, tupakoitu (ainakaan periaatteessa ja julkisella paikalla). Oli se niin erilaista kuin mita olen ennen nahnyt. Toivon etta paasen sinne ensi kesana takaisin, vaikkapa vain kuukaudeksi, opettelemaan hiukan arabiaa.

Siis olen nyt ihme tilassa, Struga on pieni ja pikkuruinen, mutta en tieda missa muuallakaan sieluni saisi rauhan. (Olipa melkoisen pateettisesti sanottu...) Makedonian kieli, joka ennen lahtoa tuntui sujuvan edes jotenkin, on juntturassa. Haluan matkustaa maailman aariin ja taas takaisin. Haluan ymmartaa this mystery called life ja sita rataa. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Haluan, etta mun makedonialainen kannykka taas toimisi. Haluan vieraita ja vierailla. Haluan nahda!