Kosovon kansallispaiva ja muuta mukavaa

Tanaan 28.11. on Kosovon kansallispaiva. Ulos astuessani ensi toikseni liityin tahtomattani mielenosoituskulkueen jatkoksi, siis en tajunnut etta moinen oli meneillaan. Sitten "keskuskadulla" kavellessani tuli mieleeni salaman lailla, etta asuvalintani ei ehka ollut kaikkein paras: musta hame, musta takki, punainen huivi, punaiset kasineet ja laukku, jossa oli punaisella pohjalla musta kuvio. (Aivan, juuri niin: http://www.crwflags.com/fotw/flags/al.html) Seuraavalla kerralla kirjoittaessani kommentoinen, miten juhlapaivan vietto meni. Alkuperainen tarkoitus oli menna Kosovoon juhlimaan kosovolaisen kanssa, mutta loppujen lopuksi tuo ihminen meni sinne ihan keskenaan, pitka tarina, it was out of my hands.

Istanbul oli mielenkiintoinen, tajusin taas miten man-made ei voi koskaan ylittaa nature-madea. Ja samoin oli ajatuksiaherattavaa mietiskella Mustafa Kemal Ataturkin yrityksia sekularisoida maata, joka iat ja ajat oli ollut uskonnon jos toisenkin polttopisteessa. Hei haloo, nyt puhutaan miehesta, joka muutti Hagia Sofian museoksi! Huh! On siina aijalla pokkaa! Mutta kuitenkin ihailen sita megalomaniaa, joka sallii edes kuvitella moista. Ja tietenkin paikalliset jorgokset huutelivat alyttomyyksia; ehka hauskin oli kommentti "Are you here for the Miss Universe competition?" :-D Kylla ne jaksaa!

Taa viikko nayttaa aika kesylta toiden suhteen (not surprisingly), joten ajattelin ottaa jalat alle. Tai ehka sitten vain tyydyn lauantaisiin Skopjen bileisiin, vaikka piti olla alkoholitta aina 9.12. asti, jolloin jarjestamme yhdistetyt pikkujoulut, laksiaiset, synttarit ym. ym.

Enivei. Pitakaa itsestanne huolta, ja pian tavataan! Suukkoja!

Loman tarpeessa

Ylihuomenna Istanbuliin, se on kova juttu. Ma olen taas ollut nailla main sen verran oma spontaani itseni etta en ollenkaan pista pahakseni Strugan hylkaamista valiaikaisesti... :-)

Havitin myoskin puhelimen, joten tiedoksi niille jotka blogia lukevatten ja ovat yrittaneet soittaa tahi tekstata, makedonialainen numero tulee mita todennakoisimmin muuttumaan ja suomalainen numero ei vuorostaan ole kaytossa, koskapa ei o puhelinta. Mutta sahkoposti kulkee!

Lennan siis kotiin jouluksi Varsovasta. Meilla on valievaluointi Tiranassa, joka loppuu 17.12. Sen jalkeen olisi nelja paivaa aikaa paasta sielta Puolaan. Luulen etta otan junan Sarajevosta all the way Varsovaan, kesto naytti olevan noin 32 tuntia. Elamys, I am sure.

Ehdin jo hoitaa paluulipunkin, lennan Tampereelta Riikaan 4.1.2007. Sielta Vilnaan ja siita eteenpain reissuplaani on auki, koska Krakova kiinnostaisi, mutta niin myos Valko-Venaja ja Ukraina. Ita-Eurooppa-noviisina nalka on kova, ja koko ajan jano.

Pusui!

Kotona aatonaatonaattona :-)

Varasin ja maksoin juuri lentolipun; olen Helsinki-Vantaalla perjantaina 22.12. klo 14.10. Jee!!!

OHO!

Viime kirjoittelusta on aikaa, pahoittelut! Olin pipi, sitten tuli perhe, ja tassa sita ollaan.

Nyt kun sain istuttua tahan koneen aareen, tuntuu, ettei ole oikein mitaan kirjoitettavaa. Otetaan tajunnanvirtatekniikka kayttoon.

Otsikko viittaa siihen miten olen opettanut taalla muille vapaaehtoisille suomea, esim. tuo Oho! on kateva, koska sita voi kayttaa missa vaan ja nama taalla jotenkuten osaavat lausuakin sen :-)

Kun perhe oli taalla, oli ihanaa. Oltiin Ohridissa, Vevcanissa, Skopjessa ja mentiin ympari jarven. Iltaisin kantaravintolassa tikkaa ja lappaa heittamassa. Oli laatuaikaa & erittain siistia.

Sitten olen vaan hengannut, opiskellut makedoniaa joskus pieteetilla ja joskus ilman (meilla oli koe, skorasin 113/115, huh!), kaveleskellyt rannan tuntumassa, juonut Vigor-vodkaa (joka _ei_ ole nimensa veroista), lueskellut, tiskannut ja siivonnut(!) ynna muuta. Toita ei oikein ole, tai ehka olisi jotain, mutta kerkeehan sita aina huomenna, ja sita seuraavana, ja sita seuraavana. :-)

Lahdetaan Istanbuliin 18.11. viikoksi, ja sitten mulla on Tiranassa valiarviointi 14.-17.12., jonka jalkeen tulen Suomeen ainakin jouluksi ja uudeksivuodeksi. Eli pian nahdaan, pirpanat! Suukkoja!