Sarajevo
Tulin tanne nettikahvilaan aikeissa kirjoittaa pitkan stoorin siita miten ihminen on ihmiselle susi ja miten kaikkien kolmen blogin vakilukijan ;-) tulee tietaa ennen allaolevan lukemista etta siina ei todellakaan ole mitaan uutta ja auringon alla ei mikaan muutu ja kaikki mita sanon ja spekuloin ei muuta mitaan ja kaikesta tasta vakuuttuneena mietin parhaillaan, jaksanko kirjoittaa ollenkaan.
Olemme edelleen Sarajevossa, kahden yon sijasta vietamme taalla nelja, luodinreikia loytyy taaltakin seinista, ynna katukaytavista, ja niin poispain. Mutta en jaksa kertoa niista. Reissun "pakolliset kuviot", SJ:n tunnelit ja yks museo jossa oli nayttely "Sarajevo under the Siege" on nyt kayty. Tahan paalle paatteeksi olen lukenut viime paivat (joskin populistista) YK:n rauhanturvaajien kirjoittamaa kirjaa, kokemuksia kentalta. Olen loppusivuilla ja niita tyyppeja turhauttaa ihan helvetisti, YK on turha, turha, turha, ja kuvitelkaa nyt jos sen kokoinen organisaatio ei saa juuri mitaan aikaan, mita sitten saa persaukiset kansalaisjarjestot, saati yksittainen ihminen, jollei se satu olemaan Bill Gates.
Ja taas sama problematiikka nostaa paataan kuin niin monta kertaa aiemminkin, yhtaalta meilla TODELLA, TODELLA etuoikeutettuina joka levelilla maailmanlaajuisesti ottaen olisi moraalinen, eettinen etc. velvollisuus auttaa niita, joilla ei ole paljoakaan toivoa, ja taas toisaalta miten auttaa niin ettei holhoa ja kaytannossa sano etta ette te puskien asukit mitaan osaa. Ja hei, ma oon menossa opiskelemaan keharia elokuussa... Paaparka.
Mitas muuta... Ilmat on olleet hyvat :-D Katukahvit lukuisat, samoin tupakit. Juominen on jaanyt minimiin, samoin liftaaminen (hyvia uutisia aitille :-)). Mennaan taalta huomenna Banja Lukaan, vaikken haluais ikina jattaa tata paikkaa, taallon poikkeuksellinen karma. Siita sitten Osijekin kautta Vukovariin, ihan kuin sotatantereita ei oltais jo nahty tarpeeksi. Ja jossain vaiheessa Strugaan, menen kahville suomalaisen miekkosen kanssa, joka on perustamassa hostellia Ohridiin.
Ollaan tavattu joitakin mielenkiintoisia ihmisia ja kavelty paljon ja nukuttu ja heratty aikaisin ja ma oon ollut omissa maailmoissani ja olen tyytyvainen etta olen kohta Suomessa jossa voin unohtaa etta mitaan pahaa on olemassakaan ja juoda kaljaa ja polttaa kallista tupakkaa ja lukea maailmankirjallisuutta ja maksaa Visalla ja olla huolimatta huomisesta, joka on luksusta.
posted by Anna Puhakka @ 2:12 PM
2 comments
