Minnekohan seuraavaksi? :-)

Hellurei rakkaat ihmiset!

Tulin toimistolle tanaan normaaliin toidenaloitusaikaan eli yhdeltatoista - tyoaika loppuu neljalta, ja lounaaseen usein kuluu 1-2 tuntia, joten ei liian rankkaa :-) - ja kuulin, etta seuraava askel projektimme edistamiseen tapahtuu keskiviikkona, jolloin menen tapaamaan Officer for Local Development -ihmista. Strugan kunta on aiemmin tehnyt samantapaisen proggiksen kuin mita me nyt, joten menen sinne kuuntelemaan kokemuksia ja ennen kaikkea hankkimaan kontakteja, joita ilman mikaan ei taalla toimi eika etene. Ei oikeastaan haittaa, voin tassa pari paivaa opiskella makedoniaa kaikessa rauhassa, seka suunnitella seuraavaa reissua. :-)

Mutta, sananen Tiranasta. Lahdimme siis liikkeelle slovenialaisen Mojca-tyttosen kanssa (myoskin taalla vapaaehtoistelemassa). Kuten tiedossa on, tykkaan matkustaa yksinani, mutta M halusi tulla mukaan, ja mulla ei ollut oikeastaan mitaan sita vastaan, silla se on oikein kiva ihminen ja kieltamatta en ollut ihan varma Tiranan/Albanian turvallisuustasosta, jos nyt niin voi sanoa. (Sittemmin kavi ilmi, etta syyta huoleen ei ole.)

Bussi starttasi Strugasta 23.30, vain puoli tuntia myohassa(!). :-) Rajamuodollisuudet oli hoidettu vikkelasti, joskin yksi perhe joutui jaamaan Makedonian puolelle ties mista syysta. Tiranaan saavuimme 4.30, ja "isantamme" tulivat meita vastaan 6.30, eli siina oli pari tuntia aikaa katsella heraavaa kaupunkia ja latkia mittavat maarat kahvia. :-) Kavelimme ympari kaupunkia, kommunismintayteinen menneisyys on edelleen aistittavissa kaikkialla. Niin ja muuten, annan ilmaisen neuvon: huolimatta siita, mita useat arvovaltaiset lahteet vaittavat, Tiranassa ei todellakaan kannata menna kaymaan Kasvitieteelliseen puutarhaan... :-D (Pitka tarina; sinne ei kulje asfaltoitua tieta, vaan mutainen polku, sisaanpaasysta on maksettava, ja kun vihdoin paasimme sinne, se oli s-u-r-k-e-a! Kaikki kasvit lakastuneet, minkaan nimia ei lukenut missaan, roskia ympariinsa, mukaan lukien yksi kenka :-D) Mutta reissu ei ollut turha: niilla main seikkaillessamme näimme kolme hevosta, haran, vuohia, lampaita, koiria ja kissan. :-) (Siis kylla, aikalailla Tiranan keskustassa!)

Huomiomme kiinnittyi usein vartijoihin/poliiseihin, joita oli lukuisia kaikkien julkisten rakennusten edustalla vakiovarusteenaan konekivaari. Yksi seisoi yliopiston paarakennuksen katolla (kuvitelkaapa sama Suomessa! :-D) ja naytti aivan tarkka-ampujalta, tieda vaikka olisi ollutkin. Toinen asia mita ei voinut olla huomaamatta olivat Mersut. Valehtelematta ainakin 70 % kaupungin autokannasta on Mercedes Benzilta lahtoisin! :-) Kun kysyin isanniltamme ja emanniltamme, miksikohan näin on, sanoivat he etta ne on varastettu naapurimaista :-o Tiedapa tuota! :-)

Menimme lauantaina ulos vahaksi aikaa kuulemma kaupungin kuuleimpaan mestaan nimeltaan The Living Room. Se oli kylla ihan jees paikka, mutta sarmaton, vahan niin kuin Sedun kuppilat. (oli pakko) Sunnuntaina menimme paikalliseen Kansallismuseoon, jossa kiinnostavinta antia oli Enver Hoxhan aika (1944-1985). Enver-seta, tuo kommunisteista vakaumuksellisin, sai maansa surkeaan kuntoon valtakautenaan. Albanialaisista ei tunnu pitavan kukaan Albanian ulkopuolella, mutta nuo diktatuurin vuosikymmenet olisivat ajaneet kenen tahansa maasta ulos.

Tuli kylla taas uusi perspektiivi tahan paikalliseen tilanteeseen - Struga on siis viitisentoista kilometria Albanian rajalta, ja kunnan vaestosta puolet on albaaneja, mutta maket ja albat eivat sekoitu keskenaan juuri ollenkaan. Ja olen jo kaynyt useamman oluenhuuruisen keskustelun paikallisten (makedonialaisten) kanssa siita, mika kaikki albsuissa mattaa. No joo. Yllatyin myos siita, miten avoimesti Albaniassa puhutaan Kosovosta ja sukulaisuudesta/yhteydesta sinne. Viela on paljon opittavaa.

Menipa filosofiseksi :-) Taidan lahtea tasta rekrytoimaan lounasseuraa, siis ette voi uskoa miten taivaallista tuo shopska-salaatti on!! :-) Niin ja, jos Luoja suo ja jos kaikki menee muutenkin kasikirjoituksen mukaan, olen ensi viikolla Lahi-idassa. Mutta siita tuonnempana! Pusut! xxx